Sulo on nyt 8,5 viikkoa vanha ja ollut meillä viikon. Pentu on matkustanut seurassani bussilla kaupunkiin ja vieraillut meidän molempien työpaikoilla. Minun työpaikallani meidän perässämme kulki lauma työkavereita ihailemassa Sulon kauniita silmiä ja pientä olemusta. Aikamoinen rääpäle Sulo vielä onkin, mutta on kasvuakin tapahtunut, ainakin meidän mielestä. Ja ei borderista voi kauhean iso jötikkä edes tulla, ihannepaino urokselle on 6-7 kiloa. Ruokaa Sulo tuntuu rakastavan ja sen avulla luoksetuloa on harjoiteltu kotipihassa ja metsässä.

Metsä on Sulon mielestä mukava paikka, mutta hiukan vielä arveluttaa sinne johtava kävelytie. Siinä kun kulkee vieressä bussireitti ja on muutenkin liikaa katseltavaa. Välillä täytyy tulla syliin ja sieltä ihmetellä maailmanmenoa. Mutta kun päästään metsään alkaa haistelu ja pinkominen puiden välissä. Välillä pitää vilkaista, että tuleeko muu lauma mukana ja sitten taas mennään heinikot suhisten ja sammaleet pöllyten.

Sulo on kovasti ihmisten perään, pihalla pitää juosta kaikille ihmisille söpöilemään. Tästä on seurauksena se, että Sulo on pihalla vain hihnassa ja käy lähimetsikössä “asioillaan”. Ihmisten ohittamisen harjoittelu täytyy aloittaa heti, muuten poitsu lähtee pian jonkun toisen matkaan. Tosin kukaan ei ole vielä tarjonnut makupaloja, joten meillä on etulyöntiasema…vielä.

Eilen tapasimme Osku-koiran ja kohtaaminen meni aika hyvin. Ensin Sulon mielestä Osku oli aika hurja, kun kokoeroa on lähes 40 kiloa. Mutta läheisessä metsässä, kun Sulo pääsi vapaaksi ja Osku saatiin makupalojen avulla makaamaan, tutustuminen alkoi. Vielä ei leikitty, päätettiin että Sulo saa hiukan kasvaa ensin. Tulomatkalla pojat kävelivät tasatahtia, ja Sulo seurasi vierestä kun Osku nosti jalkaa lyhtypylväisiin…Tuleva roolimalli kenties…

Huomenna minä lähden töihin ja Sulo jää Akin kanssa kotiin. Ei suoraan sanottuna huvittaisi yhtään…