nykanen.net

Sulon jouluun kuului kasa lahjoja, palanen kinkkua ja omat maksa- ja porkkanalaatikot. Lahjaksi tuli lelujen lisäksi makupaloja. Makupalat riittävät varmasti vuodeksi, niille pitää kohta laittaa oma ruokakaappi… Kuvia pikkukoirasta räpsittiin urakalla ja muutenkin joulu oli yhtä juhlaa. Sulo pääsi “mummolassa” nukkumaan meidän viereemme ja sai muutenkin ylen määrin huomiota.

Kävimme tänään Sulon kanssa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla saamassa toisen rokotuksen. Suloa huijattiin taas namupaloilla, eikä onneksi huomannut, kun lääkäri pisti piikin niskaan. Minua taisi sattua enemmän. Koira todettiin ihan terveeksi ja hyvin kehittyneeksi borderiksi. Lääkäri sai Sulolta palkkioksi kehuista märkiä pusuja ja innokasta hännän heilutusta.

Jännitystä eläinlääkärimatkaan tuli myös siitä, että ajoin toista kertaa yksin autoa. Ensimmäisellä kerralla auto sammui kerran valoihin, mutta nyt pääsimme perille ilman nikotteluja. Huomenna ajattelin uskaltautua töihin, autolla:-D

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille.

Inssi meni läpi ensimmäisellä kerralla. Sain kehuja hyvin ennakoidusta kaistanvaihdoista ja muutenkin suoritus oli “kirkkaasti läpäisty”. Vauhtia saisi kuulemma tietyissä tilanteissa olla hiukan enemmän, mutta kuten ajokokeen vastaanottaja sanoi: “Se tulee aikaa myöten, kun varmuus kasvaa”.

Olemme käyneet ajamassa Corsalla. Ensimmäinen kerta oli Akille kauheaa kidutusta, kun vaimo etsi vaihteita ja hidasteli. Mutta kun hiukan sain tuntumaa autoon, niin toisella kerralla ajelin jo tottuneemmin. Kohta pitäisi vaan uskaltaa lähteä yksin liikenteeseen, ilman kartturia:-D

Voin kyllä suosittella Autokoulu Relaxia kaikille. Kirsi oli erinomainen opettaja, rauhallinen, periksiantamaton ja huumorintajuinen. Tällä hetkellä naistenkurssin osallistujista kaikki ajokokeessa käyneet ovat päässeet läpi! Meitä oli kurssilla parikymmentä eri-ikäistä naista. Tapaamme “marttakerhon” kanssa viimeistään kakkosvaiheessa, mutta toivottavasti nähdään liikenteessä jo sitä ennen.

Sulon uhmaikä jatkuu. Paikkaa laumassa haetaan toden teolla. Uusin juttu on isoille koirille haukkuminen ja yleinen tottelemattomuus. Kävimme viime viikolla Peetsa Vilanderin luona kysymässä apua ja hyviä neuvoja saatiin. Sulolla on kuulemma kova luonne, eli yhtään ei saa tanssia koiran pillin mukaan. Huomioimme tällä hetkellä koiraa vain kun se tottelee meitä, kaikki muu jätetään huomioimatta. Vaikeatahan se on, mutta jos tämä auttaa tulevissa murrosiän kamppailuissa, niin kestettävä se on. Koira ei voi johtaa meidän laumaa, meidän on oltava johtajia.

Tänään “puolustin” ensimmäisen kerran laumaamme. Ajoin pois irrallaan olevan koiran. Onneksi ei ollut kovin iso koira ja lähti kun ärähdin. Koira oli päässyt karkuun sitä ulkoiluttavilta lapsilta, onneksi ei jäänyt auton alle (tai ollut rottweiler). Sulo ei kumma kyllä haukkunut yhtään, vaan seurasi minua kiltisti pois paikalta. Tunsi itseni hetken todella onnistuneeksi johtajaksi, kunnes Sulo päätti alkaa nyhtämään lahjettani ja jouduin antamaan kurinpalautusta…

Mutta mistään hinnasta en vaihtaisi Suloa pois, nämä kähinät on vaan kestettävä ja mentävä eteenpäin sillä ajatuksella, että koira alkaa totella, kun huomaan kuka on pomo. Ja vähän ärhäkkyyttä pitää pennusta löytyäkin, olisi ikävää jos Sulo olisi arkajalka, joka pelästyisi vähänkin kovempaa ääntä. Ja jostain syystä mieleen tulee sanonta “koira muistuttaa omistajaansa”

No niin, ensimmäinen “tihutyö” Sulolta. Olin ajotunnilla (kiitos, teoriakoe meni hyvin ja inssiajo on ensi viikolla aagh!) ja kotiin tullessa ovella oli vastassa pikku enkeli, jonka suusta roikkui takki. Sulo on jo pitkään ihaillut takkiani, sitä jossa on karvaa hihansuissa. Oli mokoma hyppinyt niin kauan että sai takin henkarista ja sitten oli viettänyt aikaansa järsien karvoja. No laskin siinä hitaasti kymmeneen ja laitoin takin kaappiin ja lähdimme koiran kanssa lenkille. Takki oli ihan kunnossa, hihansuut olivat vain kovin kuolaiset ja hiukan vähemmän karvaiset. Sulo rakastaa kaikkea missä on karvoja, niitä on ihana nyhtää ja juoksuttaa. Luulen että takkini on juossut Sulon kanssa ympäri kotia:)

Ostamme pennulle siis joululahjaksi karvaisia pehmoleluja ja Kong-leluja, niin saa niitä pureskella ihan laillisesti.

Viime lauantaina Sulo kävi pentutapaamisessa Hikiällä. Sisarusten tapaaminen meni hyvin, vain pieniä normaaleja kähinöitä veljien kanssa. Uni maistui lauantai-iltana ja unet olivat hyvin vauhdikkaita. Suloa trimmattiinkin hiukan, hännästä ja tassuista. Nyt Sulolla on sievä porkkanahäntä, karvaa oli ehtinyt kasvaa, hännän päässä oli jo aika kiehkura:)

Metsässä Sulo opiskelee kovasti kivien päälle kapuamista ja niiltä alas hyppimistä. Tavoitteena tuntuu olevan yhä korkeammalle pääseminen, ilmeisesti harjoitukset tähtäävät ruokapöydälle hyppäämiseen. Ruokatarvikkeita on alettu siirrellä pois näkyviltä kaappeihin, sillä koira kiertelee nenä pystyssä keittiön suunnalla, ja ilme on hyvin päättäväinen. Aivan kuin miettisi: “Odottakaa vaan kun seuraavan kerran lähdette ja jään yksin…”

Olemme käyneet katselemassa maailmaa: Itäkeskus, Espan puisto ja Kallion katuja on nuuhkittu tarkasti. Muutenkin nenää on pentu alkanut käyttää, erityisesti metsässä ja kotipihassa haistellaan kovalla tuhinalla jokaista koloa ja lehtikasoja. Oravien ja jänisten päälle Sulo ei oikein vielä ymmärrä,tai edes ehdi nähdä kun suhahtelevat ohi. Iltaisin saatetaan haukahdella toisille koirille, roskakoreille ja vahingossa ihmisillekin, jos tulevat yllättäen kulman takaa tummissa vaatteissa. Maailma on kovin jännittävä paikka iltaisin, kun on niin kauhean pimeää ja synkkää.

Kohta juhlitaan ensimmäistä joulua ja arvaahan sen, että Sulo saa eniten lahjoja. Suurimman suosion saavat varmasti makupalat, mutta hyvänä kakkosena kirii pehmolelut, niitä on niin ihana riepotella.