Viime lauantaina Sulo kävi pentutapaamisessa Hikiällä. Sisarusten tapaaminen meni hyvin, vain pieniä normaaleja kähinöitä veljien kanssa. Uni maistui lauantai-iltana ja unet olivat hyvin vauhdikkaita. Suloa trimmattiinkin hiukan, hännästä ja tassuista. Nyt Sulolla on sievä porkkanahäntä, karvaa oli ehtinyt kasvaa, hännän päässä oli jo aika kiehkura:)

Metsässä Sulo opiskelee kovasti kivien päälle kapuamista ja niiltä alas hyppimistä. Tavoitteena tuntuu olevan yhä korkeammalle pääseminen, ilmeisesti harjoitukset tähtäävät ruokapöydälle hyppäämiseen. Ruokatarvikkeita on alettu siirrellä pois näkyviltä kaappeihin, sillä koira kiertelee nenä pystyssä keittiön suunnalla, ja ilme on hyvin päättäväinen. Aivan kuin miettisi: “Odottakaa vaan kun seuraavan kerran lähdette ja jään yksin…”

Olemme käyneet katselemassa maailmaa: Itäkeskus, Espan puisto ja Kallion katuja on nuuhkittu tarkasti. Muutenkin nenää on pentu alkanut käyttää, erityisesti metsässä ja kotipihassa haistellaan kovalla tuhinalla jokaista koloa ja lehtikasoja. Oravien ja jänisten päälle Sulo ei oikein vielä ymmärrä,tai edes ehdi nähdä kun suhahtelevat ohi. Iltaisin saatetaan haukahdella toisille koirille, roskakoreille ja vahingossa ihmisillekin, jos tulevat yllättäen kulman takaa tummissa vaatteissa. Maailma on kovin jännittävä paikka iltaisin, kun on niin kauhean pimeää ja synkkää.

Kohta juhlitaan ensimmäistä joulua ja arvaahan sen, että Sulo saa eniten lahjoja. Suurimman suosion saavat varmasti makupalat, mutta hyvänä kakkosena kirii pehmolelut, niitä on niin ihana riepotella.