Sulon uhmaikä jatkuu. Paikkaa laumassa haetaan toden teolla. Uusin juttu on isoille koirille haukkuminen ja yleinen tottelemattomuus. Kävimme viime viikolla Peetsa Vilanderin luona kysymässä apua ja hyviä neuvoja saatiin. Sulolla on kuulemma kova luonne, eli yhtään ei saa tanssia koiran pillin mukaan. Huomioimme tällä hetkellä koiraa vain kun se tottelee meitä, kaikki muu jätetään huomioimatta. Vaikeatahan se on, mutta jos tämä auttaa tulevissa murrosiän kamppailuissa, niin kestettävä se on. Koira ei voi johtaa meidän laumaa, meidän on oltava johtajia.

Tänään “puolustin” ensimmäisen kerran laumaamme. Ajoin pois irrallaan olevan koiran. Onneksi ei ollut kovin iso koira ja lähti kun ärähdin. Koira oli päässyt karkuun sitä ulkoiluttavilta lapsilta, onneksi ei jäänyt auton alle (tai ollut rottweiler). Sulo ei kumma kyllä haukkunut yhtään, vaan seurasi minua kiltisti pois paikalta. Tunsi itseni hetken todella onnistuneeksi johtajaksi, kunnes Sulo päätti alkaa nyhtämään lahjettani ja jouduin antamaan kurinpalautusta…

Mutta mistään hinnasta en vaihtaisi Suloa pois, nämä kähinät on vaan kestettävä ja mentävä eteenpäin sillä ajatuksella, että koira alkaa totella, kun huomaan kuka on pomo. Ja vähän ärhäkkyyttä pitää pennusta löytyäkin, olisi ikävää jos Sulo olisi arkajalka, joka pelästyisi vähänkin kovempaa ääntä. Ja jostain syystä mieleen tulee sanonta “koira muistuttaa omistajaansa” :-D