Sulo on viimeaikoina lähtenyt jänisjahtiin myös “omin päin”. Metsästysviettiä siis löytyy ja siinä vaiheessa korvat jäävät ulkoiluttajan taskuun. Takaisin koira on aina tullut, mutta yhtenä iltana jo pelästyin, kun koiraa sai odotella puolisen tuntia takaisin. Jälleennäkeminen oli riemukas, taisi koirakin hiukan pelästyä että hukkuiko se emäntä.

Tänään olimme läheisellä hakkuualueella ja siellä Sulo sai jäniksen jäljen nenäänsä, mutta minä olisin luultavasti saanut pupun paremmin kiinni. Istui nimittäin aivan vieressäni, kun koira nuuski 50 metriä kauempana jotain vanhaa jälkeä. Sain kyllä karjaista ihan kunnolla, jotta Sulo pysähtyi ja antoi ottaa itsensä kiinni.

Uuteen kotiimme Sulo alkaa tottua pikkuhiljaa, yksinolemista pitää vielä harjoitella. Sulo ei hauku eikä tuhoa paikkoja, mutta on selvästi hiukan varuillaan ja isäntäväen tullessa kotiin koira villiintyy kovasti.

Seuraavat 4 viikkoa olen lomalla ja järjestelen uutta kotia.