Sulo on jo tottunut imuriin, mutta sisätiloissa kärpäset pelottavat. Jos kärpänen surisee sisällä, Sulo menee piiloon sängyn alle ja minun täytyy “hoidella” surisija. Kesään kuuluvat myös jänisjahdit, joista saimme taas eilen yhden esimerkin. Sulo lähti lenkin lopulla jahtaamaan jotain hajua ja viipyi jonkin aikaa poissa. Ehdittiin siinä huudella, mutta takaisin koira tuli väsyneen onnellisena. Sovittiin että yritetään estää jahtiin lähtö ajoissa ja jos ei onnistu jäämme vain odottelemaan koiraa. Huutelu tuntuu olevan turhaa ja useimmiten koira jää pyörimään lähistölle, eikä tule takaisin, koska tietää meidän olevan odottamassa. Vaikeaa odottelu on, jokainen minuutti tuntuu ikuisuudelta.

Minun äitiyslomaani on enää neljä työpäivää. Sulon mielestä minun mahani on kummallinen, toisaalta pehmeä, pulputtava tyyny ja toisaalta hiukan vaarallinen. Eräänä aamuna sai masuasukilta potkun päähän ja siirtyi hieman loukkaantuneen näköisenä nojailemaan jalkaani vasten:-D