nykanen.net

Kävimme eilen Sulon kanssa jälleen katsomassa kettua luolatoimintapäivässä Mäntsälässä. Pienen häkin läpi tapahtuvan ensikosketuksen jälkeen Sulo pääsi verestämään muistiaan parin viikon takaisen Jämsän reissun luolajahdin osalta. Tällä kertaa Sulo pääsi aivan suoraan nokitusten ketun kanssa, ilman välilevyjä. Fyysistä kontaktia ei vielä otettu, mutta selvästi koiralla on hyvä vietti luolatoimintaan. Tilaisuudessa asiantuntijana ollut ylituomari Reijo Pyyppönen suositteli, että Sulon kanssa käytäisiin keväällä vielä parit harjoitukset ketun kanssa sekä harjoittelemassa tyhjän luolan tarkistus. Tämän jälkeen Sulo voisi olla valmis kokeeseen, n. 2 vuoden ikäisenä. Reijon viesti oli, että nuoren koiran kanssa luolatoiminnassa pitää olla maltti mukana, koiran pitää olla fyysisesti ja henkisesti valmis kohtaamaan ketun luolassa.

Lisätietoja luolatoiminnasta löytyy esim. Suomen Mäyräkoiraliiton SML:n sivuilta. Sivuilla on rakennekuva keinoluolasta, jossa Sulo toimi.

Eilinen tilaisuus oli Borderterrierikerhon järjestämä, joten paikalla oli useita bordereita ja kiinnostuneita.

Lisää aiheesta:

Kävimme lääkärintarkastuksessa Aarnen kanssa. Aarne käyttäytyi hyvin aarnemaisesti, rähisi ja puklasi lääkäritädin takille, jonka jälkeen leväytti hurmaavan hymynsä Neuvolakorttiin olikin sitten kirjoitettu “suloinen, virkeä poika joka seurailee ympäristöään”. Keskustelimme lääkärin kanssa pulauttelusta ja hän totesi ettei vielä huolestuta turhia, koska paino nousee hienosti ja tämä pulauttelu kuuluu ikään. Juttelimme myös Aarnen “uniraivareista”. Tällä tarkoitan ennen nukahtamista tapahtuvaa raivoisaa itkemistä, joka tulee vaikka masu olisi täynnä maitoa, vaipat kuivat ja kaikki muutenkin päällisin puolin hyvin. Nämä uniraivarit ovat ilmeisesti myös aivan normaaleja ikään kuuluvia juttuja ja vauva saa itkunsa itkeä, mutta yksin ei saa itkevää jättää. Vauva ilmeisesti purkaa tapahtumia ennen unta itkuun. Tämänkin “vaivan” pitäisi helpottua tuossa neljän kuukauden iässä. Me vanhemmat kieltämättä odotamme innolla tuota maagista ikää, vaikka tiedämme että tästäkin iästä pitää nauttia!

Aarne on alkanut päästellä pieniä kurlutuksia ja guu-äänteitä. Toivottavasti vatsavaivat helpottavat pian, sillä silloin meillä on talossa aurinkoinen lapsi. Aarne tunnistaa mamin ja isin äänet ja väläyttelee meille hymyjään. Hymy tosin saattaa sekunnissa vaihtua kiukkuiseksi huudoksi ja taas takaisin hymyksi…katse kiinnittyy jo tiettyihin kirkkaisiin esineisiin ja valoja seuraa tarkasti. Jo viikon verran on poika nukkunut yöllä 4-5 tuntia putkeen, ihanaa!

Aika on mennyt hurjaa vauhtia, vasta äsken poika laskettiin rintani päälle ja kerroin pienelle nyytille olevani “sinun mamisi”. Nyt koko on melkein tuplaantunut ja pikku pojallamme on ihan omat persoonalliset luonteenpiirteensä. En olisi uskonut, että jotain ihmistä voisi rakastaa näin paljon! Minä, joka en koskaan ole ollut lapsirakas, olen ihan lovessa tuohon pieneen mieheen. Aki totesikin Aarnelle yhtenä päivänä “tuosta ei kukaan muu mies voisi selvitä hengissä”, Aarne oli juuri pulauttanut ruokansa omille vasta vaihdetuille vaatteillensa ja minun puhtaalle paidalleni ja rähisi minulle “lisää maitoa”-huutoansa Vaikka kyllä minä vieläkin olen väsynyt ja välillä kyllästynyt ainaiseen sylissä pitämiseen, vaipparalliin ja itkuun. Mutta vaivalloiset asiat unohtuvat, kun tanssii ja laulaa vauva sylissä höpsöjä lastenlauluja ja saa vauvalta leveitä hymyjä ja kikatusta.

Microsoft aikonee lähteä hostaamaan sovelluksiaan ASP-palveluna. Palvelua on helpompi myydä pienille yrityksille, kuin esim. palvelinarmeijaa lisensseineen. Useassa pienessä yrityksessä ei ole ICT-väkeä suurien tapaan.

MS:n ryntäystä tuottoisaan palvelutoimintaan onkin hieman odotettu. Kokemusta toiminnasta MS:lla on laajasti esim. Hotmailin osalta.

Lue InformationWeekin juttu.

Kävimme Jämsässä tapaamassa kettua. Paikalla olivat kaikki Sulon sisarukset ja lisäksi muutama muu rajaräyhä:-) Sulosta paljastui luolakoiranalku, syttyi heti häkissä olevasta ketusta ja kävi keinoluolaston läpi hetken harjoittelun jälkeen. Nyt sitten suunnitellaan ihan tosissaan harjoittelua ja kokeisiin menoa.

Ohessa muutamia kuvia tapahtumasta.

Miten tuo mammanmussu olikin sellainen tappaja? Arvasin kyllä että koira varmasti haukkuu häkissä olevaa kettua, mutta keinoluolaan menosta en ollut ihan varma. Minua säälitti se kettukin, vaikka vaikutti hyvin hoidetulta, eivätkä tietenkään päässeet koiran kanssa iholle saakka. Ohjaajana toiminut Jori Vanhatalo oli mukava ja kohteli nuoria koiriamme osaavasti. Hänen oma koiransa näytti lopuksi mallia, hurjaa menoa!

Kotona Sulo on keskittynyt lepäilyyn, lenkkeilyyn ja mattojen jyrsimiseen. Omat lelut saavat myös kyytiä, vauvan tulo on vaikuttanut sen verran, että meillä on nykyään silppurikoira. Onneksi kohta alkaa harrastuskurssit, saa muutakin ajateltavaa kuin nelijalkaisena silppurina toimimisen.

Ruoka on Aarnen paras ystävä, poika ei valitettavasti tunne oman mahansa rajoja. Viisaat väittävät, että vauvat lopettavat ajoissa syömisen. Ei meidän poika, hän voisi vetää vaikka litran äidinmaitoa ja vastiketta kerralla ja sitten oksentaa liiat ulos. Ja välittömästi puklaamisen jälkeen olisi taas valmis juomaan lisää…Tästä syystä olemme joutuneet hiukan säännöstelemään rakkaan suurjuomarimme pullon kanssa viettämiä hetkiä. Vain kahden tunnin välein (!) annetaan ruokaa, jotta mahalaukku ehtisi hiukan tyhjentyä ennen kuin saa lisää sulatettavaa. Syöminen on meillä melkoista meininkiä, maito vaan roiskuu suupielistä pikku possumme hotkiessa annostaan. Odottelen 3 kuukauden ikää, sillä neuvolan terkkaritäti lupasi, että silloin saamme alkaa antamaan maissivelliä ja vähitellen perunaa ja muuta kiinteää ravintoa. Jos se pitäisi nälän hieman paremmin loitolla.

Joskus tuntuu, että Aarnen elämä pyörii vain ruokailun ympärillä, mutta kyllä me seurustelemmekin. Iltapäivisin vietämme usein mukavia juttuhetkiä, lauleskelemme ja jumppailemme. Minä laulan apupapin nuotilla itsekeksittyjä lauluja ja Aarne tuijottelee ihmeissään mamin mesoamista. Eilen leikimme hetken “bussinpyörätpyöriinäin”-leikkiä ja kiherryksen sain pojalta, kun lauloin”josvoisinoisinoikeapuuhevonen!” ja laukkasin ympäri kotia Aarne sylissä. Vähemmästäkin on ihmisiä passitettu lepäämään pehmustettuihin huoneisiin.

Ostin huutonetistä toisenkin kantoliinan, tällä kertaa Kanga-merkkisen. Sen etuna Hug aBudiin verrattuna on helpompi päälle laittaminen ja se että isikin voi sitä käyttää. Merimiessolmua solmiessa meni aikaa ja säästämme Hug aBudin siis viikonloppuihin, kun on joku toinen pitämässä Aarnea sylissä sillä aikaa kun solmin liinaa ympärilleni. Kanga-liinan käyttöä harjoitellaan tälläkin hetkellä. Käyttöohjeissa kehotetaan aloittamaan harjoittelu kun lapsi on kylläinen ja levännyt. Ilmeisesti Aarne pitää sujauttaa liinaan pullo suussa…

Google julkaisi RSS aggregaattorin. Hitaalta tuo toistaiseksi vaikuttaa, mutta sehän on vielä Beta testauksessa

Yksi hyvä puoli tuossa on, että aika moni heittää RSS lukijan aina koneeseen (itselläni käytössä mm. Feedreader) ja konfiguroi siihen seurattavat feedit. Ongelmana on softien asentaminen ja OPML-tiedostojen kopiointi koneesta toiseen, jotta samat feedit saa joka koneella käyttöön.

Nyt tuon voi tehdä keskitetysti Googlen palvelimilla, jolloin palvelu ja sitä kautta feedit on aina saatavilla. Ja samalla toimii Gmail ja muut palvelut. Kylläpä Google rakentaakin yhteisöpalveluja tiuhaan tahtiin…

FAlbum, Flickr plugin Wordpressiin.

Tuo voi olla kätevä tapa heittää kuvat webiin, jos ei itse halua ylläpitää kuvagalleriasoftaa.

Kunhan taas ehtii. Susen uusi versio on julkaistu, joten asennettu versio 9.3 saa päivityksen. OSDirissa on ruutukaappauksia Suse 10:sta.

Päivitän viimeistään vuoden 2005 puolella

Elämässäni on tällä hetkellä ainakin yksi mies joka on minusta täysin riippuvainen. Tälläkin hetkellä tämä mies kirjaimellisesti riippuu kiinnitettynä minuun; Aarne killuu rintarepussa ja nukkuu päiväuniaan. Rupesin pohtimaan tätä riippuvaisuussuhdettani, kun äsken wc:ssä meitä oli kolme, minä, Aarne ja Sulo. Meistä vain minulla oli asiaa pöntölle, joten olo oli hetken “prinsessadianamainen”, tiedättehän “aviovuoteessani oli kolme ihmistä, joten siellä oli hiukan tungosta”…

On minulla(kin) ollut poikaystävä joka halusi tietää liikkeeni tunnin tarkkuudella, mutta ei hän sentään näin innokas ollut. Ja kieltämättä joskus mäkätän aviomiehelle, että olisi kanssani enemmän, eli nyt tiedän miltä hänestä tuntuu silloin. “Oo mun kaa”-ilmiö kyllä saa huippunsa äiti-vauva-suhteessa.

Kyllä minä raskausaikana sen ajatuksen sisäistin, että vauva tarvitsee minua enemmän kuin kukaan ihminen koskaan aikaisemmin. Mutta tämä lapsi haluaa olla sylissä tai erittäin lähellä minua 24/7 ja täytyy sanoa, että joskus se ahdistaa. Toisaalta viikonloppuna Mikkelissä tunsin itseni välillä erittäin huonoksi äidiksi, kun annoin innokkaiden sukulaisten ja Akin äidin hoitaa Aarnea melkein koko ajan. En tainnut kahden päivän aikana vaihtaa vaippoja kertaakaan ja poika oli sylissäni vain hetkittäin. Tosin äiti minussa terästäytyi aina kun kuulin vauvan itkun, unenkin läpi kuulin pienen poikani kutsuvan “anna sitä maitoa ja heti senkin…”

Minä olen mielestäni erittäin itsenäinen ihminen, joka huolehtii itsestään ja siinä sivussa muistakin, jos tarpeen. En ole erityisen mustasukkainen tai vaativainen (mies voi kyllä olla eri mieltä) ja pärjään hyvin itsekseni (lue: viihdyn omassa seurassani). Siksi kai tämä riippuvainen mieheni vaatimuksinen saa minut joskus itkun partaalle. Tunnen itseni ajoittain jonkinlaiseksi monitoimikoneeksi: olen Aarnelle huvitutti, ruoka-automaatti ja sänky yhdistettynä samaan lihaskipuiseen kroppaan. Poika osaa vaatia kaiken ajallaan ja nopeasti. Hänestä tulee varmaan oopperalaulaja, kun päästelee huutoa niin korkealta ja kovaa. Monet voileivät ja teekupilliset ovat jääneet oman onnensa nojaan, kun olen kesken kaiken kuullut herrani äänen huutavan “henkkilökuntaaa”.

No, totuus on tietysti se että periaatteessa Aarnelle kelpaisi mamiksi ja syliksi kuka tahansa, kunhan ruokaa, kuivaa vaippaa, seuraa ja hellyyttä tulisi tarpeeksi, että turha tässä on imarrella itseään. Eikä kultapojuni ole pyytänyt syntyä tänne. Varmaan tulee aika, kun valitan näillä sivuilla ettei lapseni halua enää olla seurassani, vaan häipyy sanomatta sanakaan jonkun “Siwan Tarjan” näköisen hutsakkeen mukaan.

Onneksi Aarne ei vielä ymmärrä mitä hänelle puhun. Olen uhannut pientä viatonta lastani vähemmistökansoille myymisellä, haukkunut häntä paholaisen lapseksi, toivonut hänelle yhtä vaativaa lasta ja kertonut että tulevaisuudessa hän saa pestä pyllyni ja vaihtaa vaippani. Poikkeuksetta vastaus on ollut sama; poika katsoo minua tarkasti, avaa suunsa ja huutaa “enmää, maitoooo”. Mielialojani poika lukee kuin avointa kirjaa, kun minä olen väsynyt ja kiukkuinen niin on poika kuin persiiseen ammuttu karhu ja kun minä olen levännyt ja hyvällä päällä Aarne on kuin karhu jonka persiistä se luoti on otettu pois, hiukan paremmalla päällä mutta silti valmis taisteluun mikäli tarve vaatii

Kaikesta tästä vaativuudestaan ja riippuvaisuudestaan huolimatta sylissäni on elämäni tärkein ja rakkain mies (sori vaan Aki ja Sulo, teillä ei ole mahdollisuuksia tätä jätkää vastaan). Voisin toki vaihtaa joitakin väsyneitä öitä hiukan rauhallisempiin, mutta ikinä en tätä miestä! Äidinrakkaus on kummallista ja ihanaa…

Voi jestas, nyt se herää!

Tuli kierrettyä Annilan kenttä. Kenttä oli loistavassa kunnossa, vaikka aamulla oli kunnon sumu-usvaa ja kosteutta. On ilo pelata auringonpaisteessa lokakuussa ja lämpötilakin hipoo 15 astetta. Pelikin kulki aika mukavasti, tulos 108 ja 37 bogeypistettä. HCP tippui 32,5:een ja tuli tehtyä kesän ensimmäinen birdie.

Otettiin sitten mukavien pelikavereiden kanssa birdieviskit 17. reiän jälkeen. Kylläpä maistui Johnnie Walkerin Red Label makealta…