Ruoka on Aarnen paras ystävä, poika ei valitettavasti tunne oman mahansa rajoja. Viisaat väittävät, että vauvat lopettavat ajoissa syömisen. Ei meidän poika, hän voisi vetää vaikka litran äidinmaitoa ja vastiketta kerralla ja sitten oksentaa liiat ulos. Ja välittömästi puklaamisen jälkeen olisi taas valmis juomaan lisää…Tästä syystä olemme joutuneet hiukan säännöstelemään rakkaan suurjuomarimme pullon kanssa viettämiä hetkiä. Vain kahden tunnin välein (!) annetaan ruokaa, jotta mahalaukku ehtisi hiukan tyhjentyä ennen kuin saa lisää sulatettavaa. Syöminen on meillä melkoista meininkiä, maito vaan roiskuu suupielistä pikku possumme hotkiessa annostaan. Odottelen 3 kuukauden ikää, sillä neuvolan terkkaritäti lupasi, että silloin saamme alkaa antamaan maissivelliä ja vähitellen perunaa ja muuta kiinteää ravintoa. Jos se pitäisi nälän hieman paremmin loitolla.

Joskus tuntuu, että Aarnen elämä pyörii vain ruokailun ympärillä, mutta kyllä me seurustelemmekin. Iltapäivisin vietämme usein mukavia juttuhetkiä, lauleskelemme ja jumppailemme. Minä laulan apupapin nuotilla itsekeksittyjä lauluja ja Aarne tuijottelee ihmeissään mamin mesoamista. Eilen leikimme hetken “bussinpyörätpyöriinäin”-leikkiä ja kiherryksen sain pojalta, kun lauloin”josvoisinoisinoikeapuuhevonen!” ja laukkasin ympäri kotia Aarne sylissä. Vähemmästäkin on ihmisiä passitettu lepäämään pehmustettuihin huoneisiin.

Ostin huutonetistä toisenkin kantoliinan, tällä kertaa Kanga-merkkisen. Sen etuna Hug aBudiin verrattuna on helpompi päälle laittaminen ja se että isikin voi sitä käyttää. Merimiessolmua solmiessa meni aikaa ja säästämme Hug aBudin siis viikonloppuihin, kun on joku toinen pitämässä Aarnea sylissä sillä aikaa kun solmin liinaa ympärilleni. Kanga-liinan käyttöä harjoitellaan tälläkin hetkellä. Käyttöohjeissa kehotetaan aloittamaan harjoittelu kun lapsi on kylläinen ja levännyt. Ilmeisesti Aarne pitää sujauttaa liinaan pullo suussa…