Kävimme lääkärintarkastuksessa Aarnen kanssa. Aarne käyttäytyi hyvin aarnemaisesti, rähisi ja puklasi lääkäritädin takille, jonka jälkeen leväytti hurmaavan hymynsä :-) Neuvolakorttiin olikin sitten kirjoitettu “suloinen, virkeä poika joka seurailee ympäristöään”. Keskustelimme lääkärin kanssa pulauttelusta ja hän totesi ettei vielä huolestuta turhia, koska paino nousee hienosti ja tämä pulauttelu kuuluu ikään. Juttelimme myös Aarnen “uniraivareista”. Tällä tarkoitan ennen nukahtamista tapahtuvaa raivoisaa itkemistä, joka tulee vaikka masu olisi täynnä maitoa, vaipat kuivat ja kaikki muutenkin päällisin puolin hyvin. Nämä uniraivarit ovat ilmeisesti myös aivan normaaleja ikään kuuluvia juttuja ja vauva saa itkunsa itkeä, mutta yksin ei saa itkevää jättää. Vauva ilmeisesti purkaa tapahtumia ennen unta itkuun. Tämänkin “vaivan” pitäisi helpottua tuossa neljän kuukauden iässä. Me vanhemmat kieltämättä odotamme innolla tuota maagista ikää, vaikka tiedämme että tästäkin iästä pitää nauttia!

Aarne on alkanut päästellä pieniä kurlutuksia ja guu-äänteitä. Toivottavasti vatsavaivat helpottavat pian, sillä silloin meillä on talossa aurinkoinen lapsi. Aarne tunnistaa mamin ja isin äänet ja väläyttelee meille hymyjään. Hymy tosin saattaa sekunnissa vaihtua kiukkuiseksi huudoksi ja taas takaisin hymyksi…katse kiinnittyy jo tiettyihin kirkkaisiin esineisiin ja valoja seuraa tarkasti. Jo viikon verran on poika nukkunut yöllä 4-5 tuntia putkeen, ihanaa!

Aika on mennyt hurjaa vauhtia, vasta äsken poika laskettiin rintani päälle ja kerroin pienelle nyytille olevani “sinun mamisi”. Nyt koko on melkein tuplaantunut ja pikku pojallamme on ihan omat persoonalliset luonteenpiirteensä. En olisi uskonut, että jotain ihmistä voisi rakastaa näin paljon! Minä, joka en koskaan ole ollut lapsirakas, olen ihan lovessa tuohon pieneen mieheen. Aki totesikin Aarnelle yhtenä päivänä “tuosta ei kukaan muu mies voisi selvitä hengissä”, Aarne oli juuri pulauttanut ruokansa omille vasta vaihdetuille vaatteillensa ja minun puhtaalle paidalleni ja rähisi minulle “lisää maitoa”-huutoansa :-) Vaikka kyllä minä vieläkin olen väsynyt ja välillä kyllästynyt ainaiseen sylissä pitämiseen, vaipparalliin ja itkuun. Mutta vaivalloiset asiat unohtuvat, kun tanssii ja laulaa vauva sylissä höpsöjä lastenlauluja ja saa vauvalta leveitä hymyjä ja kikatusta.