Aarnelle tuli tänään mittariin täyteen kolmen kuukauden ikä :-) Aika on mennyt nopeasti. Aluksi jotkin päivät tuntuivat pitkiltä kuin nälkävuodet. Tosin minähän en ole nälkävuosia elänyt, mutta silti ne päivät raahustivat eteenpäin kiduttavan hitaasti ja olivat “nälkäpäiviä”, koska silloin en ehtinyt syömään aamupalan jälkeen ennenkuin Aki tuli kotiin. Vauva huusi naama punaisena masuvaivoja ja ties mitä, illat kanneltiin itkevää poikaa ympäri asuntoa…huh! Nyt Aarne sentään hymyilee välillä ja jokeltelee iloisesti juttujansa. Päiviin on tullut oma rytminsä ja tietyt rutiinit, se sopii Aarnelle ja äitikin saa välillä hengähtää.

Sairaalakeikan jälkeen Aarne on valitettavasti ottanut takapakkia yönukkumisissa. Nyt herätään taas 3-4 tunnin välein tarkastamaan ettei äiti ole lähtenyt tiehensä ja vienyt maitovarastoja mukanaan. Toivottavasti kuitenkin pian aletaan nukkua hiukan enemmän kerrallaan. Päiväunia häiritsee “jyskääminen”, eli se että Aarne harjoittelee pään nostamista, istumaan nousemista ja kääntymistä. Kauhea meno päällä, jopa unissaan riuhtoo menemään. Parin viikon päästä aloitamme perunan maistelun ja siitä sitten pikkuhiljaa siirrytään kiinteisiin ruokiin. Kinkkua ei tänä jouluna Aarnelle vielä anneta :-)

Otimme tänään jouluisia kuvia Aarnesta ja Sulosta, laitamme niistä joulukortteja. Tulimme siihen tulokseen, että meillä on komeat pojat!

Sulo villiintyi tänään lumesta, siinä piti pyöriä ja sitä piti viskoa tassuilla. Hassu koira!