Nyt Aarne on ymmärtänyt kääntymisen jalon merkityksen maailmakuvallensa. Tähän saakka on vain pyörinyt akselinsa (pää) ympäri jaloilla auttaen, mutta nyt harjoitellaan kovasti kääntymistä. Ihan kokonaan ei vielä käänny, kun se pahuksen käsi jää aina alle. Viime yönä ähelsi itsensä useamman kerran kätensä päälle ja sitten “kutsui” äidin paikalle kääntämään takaisin selälleen. Kun Aarnen kääntää vatsalleen menohalu olisi kova, mutta käsivoimat eivät vielä riitä. Jalan kyllä lykkivät vauhtia, mutta ikävä sitä naamaa on maassa raahata.

Omat varpaansa Aarne löysi viikonloppuna ja nyt niitä sitten laitetaan jo suuhun, notkeutta täytyy kyllä ihailla. Lempilelu on tällä hetkellä Sulo. Sulo tulee lähelle ja nuuhkii, Aarne nappaa heti kiinni turkista, korvasta tai muista ulokkeista. Ja sitten naurattaa, kiva kiskoa karvaista kaveria. Ja koira tulee onnellisena aina vaan uudestaan nyhdettäväksi. Samalla voi nimittäin nuolla mahdolliset puklaukset Aarnen vaatteista tai käsistä. Meillä on siis sadistilapsi ja masokistikoira.