nykanen.net

Vaikka minulla on ammuvainaan lauluääni ei se tunnu Aarnea haittaavan:-) Joka päivä lauleskelen lastenlauluja ja omia “sävellyksiä” ja toivon ettei lapsi opi ensimmäiseksi sanomaan “älä äiti laula”. Hyvin muistuvat mieleen vanhat lastenlaulut, mutta jotkut ovat unohtuneet. Etsin netistä laulujen sanoja ja löysin oivan linkin.

http://lirama.net/

Ja eiku laulamaan!

Aarnella on uusia lempinimiä: Puuha-Pete, Tasmaanian tuholainen ja Touho. Kuten nimistä voi päätellä, on pikkuherralla vauhti päällä. Kaapit aukaistaan näppärästi, hyllyt tyhjennetään ja tavaroita paukutetaan lattiaan. Kylpyhuoneessa on mukava katsella kun pyykit pyörivät koneessa, toki niitä myös ollaan yhdessä äidin kanssa ottamassa pois koneesta. Lelut osataan hyvin levitellä pitkin kotia, mutta vielä Aarne ei ole oppinut keräämään leluja (vaikka kovasti on harjoiteltu, hehee!)Astianpesukone on todella kiinnostava, isin kitaraa pitää kokeilla soittaa päivittäin, paikallisottelu syöttötuoli vastaan Aarne päättyi kauheaan huutoon ja mustelmaan poskessa, kun syöttötuoli voitti 1-0. Mutta nämä ovat vain pikku esteitä Aarnelle, touhotus on jatkuvaa, paikallaan lapsi on vain syödessään ja nukkuessaan.

 Kuuma ilma rajoittaa meitä, Aarnea ei saisi päästää aurinkoon, Sulo makailee sammakkoasennossa lattialla ja minä en tunnetusti ole mikään auringonpalvoja Oleskelemme kotona puolinaturisteina, minä bikineissä ja Aarne vaipoissa (tai aivan nakuna). Suunnittelen kahluualtaan hankkimista parvekkeelle. Mutta emme valita, kohta saa taas kahlata polvia myöten loskassa!

Aarne on alkanut nousta tukea vasten seisomaan ja pikkuhiljaa alkaa oppia miten siitä sitten kaadutaan “vesamattiloirimaisesti” :-) Muita uusia taitoja ovat taputtaminen ja suukottaminen. Äiti tunteen olevansa hieno diiva, kun taputuksia saa koko ajan. Aarne jakaa aplodeja kun laitan ruokaa, syötän häntä tai vaikka vaan kuljen ohi. Vähän tylsempi “taito” on pureminen. Aarnesta on mukava tulla äidin syliin ja purra kaulakuopasta, tai olkapäästä. En ole vielä harkinnut purevani takaisin, mutta se päivä varmasti koittaa. Nyt suhtaudun puremiseen samalla tavalla kuin Sulon pentuaikana: kaikki kiva loppuu, jos aletaan hammastella. Eli Aarnen tapauksessa joutuu sylistäni pois ja äiti ei hetkeen ole huomaavinaan pikku vampyyriä. Onhan se hyvä että hampaita osataan käyttää, mutta toiset pitää jättää rauhaan. Varsinkin kun lattia lainehtii erilaisista puruleluista. Suloa Aarne puri yhtenä päivänä jalasta ja koira näytti hampaita takaisin. Ehdin tosin heti hätiin ja Sulo lähinnä näytti hammaskalustoaan, en usko että olisi oikeasti purrut ”pentua”  :-)

8kk neuvolassa mitat olivat 9350g ja 71,4cm. Meillä on kesäkuussa lääkärintarkastus ja seuraava neuvola on vuoden iässä. Nopeasti on aika kulunut! Aarne ryömii ja tutkii paikkoja. Istuminen sujuu hyvin, laatikkojen ja kaappien avaaminen on Aarnen mielestä todella kivaa. Lempilelu on marakas-helistin, jota paukutetaan lattiaan. Karkeampia soseita olemme syöneet kuukauden verran ja nekin maistuvat. Lempiruoka on proosallisesti spagetti ja jauhelihakastike Yösyöpöttelyn Aarne lopetti kokonaan viikko sitten, mutta yöllä heräillään edelleen tarkastamaan ettei äiti hiippaile yön pimeydessä karkuun.

 Aarnella on eroahdistus, mutta ei vierasta mikäli äiti on näkösällä. Kummit ovat tulossa Aarnea hoitamaan huomenna, katsotaan miten menee, kun joudun poistumaan pariksi tunniksi…

 Jään kesäkuun alusta hoitovapaalle. Tarkoitus on olla kotona kunnes Aarne on kaksivuotias. Päätimme Akin kanssa käyttää tämän mahdollisuuden, vaikka rahatilanne tietysti hiukan tiukentuu. Mutta mistään tarpeellisesta ei tarvitse luopua ja on ihanaa kun saan seurata lapsen kasvua ja kehitystä “aitiopaikalta”. Vielä hauskempaa olisi jos saisimme lottovoiton ja voisimme molemmat jäädä kotiin

 Nyt odottelemme kesää ja Akin kesälomaa!

Ostimme Aarnelle potan. Tarkoitus ei ole opettaa lasta pois vaipoista, vaan lähinnä harjoitella potalla istumista;-) Aarnen mielestä potalla on hauska istua ja samalla räplätä suihkuverhoa, sen voi vetää naaman eteen ja leikkiä “kukkuu”-leikkiä.

Aarnesta on tullut pikkuinen tutkimusmatkailija. Tällä hetkellä pysytään vielä sisätiloissa, koska poika ei vielä itse osaa avata ulko-ovea Kotona ja vieraissa koluaa joka paikan ja siirtyy nanosekunnissa paikasta toiseen. Ryömiminen on nopeaa toimintaa ja kaikki sopivalla korkeudella oleva tavara tutkitaan. Erityisen kiinnostava on koiran ruoka- ja juomakuppi, jotka on jouduttu siirtämään. Myös isin tietokoneen nappulat ja viihdekeskus herättää kiinnostusta. Isi suunnitteli jonkinlaista barrikaadia niiden ympärille, mutta vielä sellaista ei ole olohuoneeseen ilmestynyt. Aarne harjoittelee myös “pinsettiotetta” ja enää ei tavaroita ensin laiteta suuhun vaan niitä käännellään käsissä ja vaihdetaan kädestä toiseen.

Kävimme viime viikolla Rovaniemellä sukuloimassa. Aarnen ensimmäinen lentomatka. Tai olihan Aarne minun mahassani mukana viime vuonna Dublinissa, mutta nyt siis lensi ensimmäistä kertaa. Matka meni hienosti, lentokoneessa ei kiljunut yhtään, menomatkalla nukahti laskun aikana ja tulomatkalla nukkui lähes koko lentoajan. Isomummot ja isotädit olivat oikein ihastuneita Aarneen, poika oli kovasti vieraskoreaa. Unirytmi kyllä meni sekaisin, kun oltiin vieraassa sängyssä. Ja valitettavasti tuliaisena tuotiin sitten vatsatauti. Aarnella on nyt ollut 3 päivää maha sekaisin, ruokahalu nollassa ja kuumetta. Nestemäisellä ruokavaliolla mennään, saas nähdä koska kiinteät ruuat alkaa taas maistua, nyt ne lähinnä yököttävät Onneksi Aarne on pysynyt suht pirteänä taudista huolimatta, jaksaa ryömiskellä ja hymyjäkin saadaan. Maanantaina oli kyllä ihan sylivauva koko päivän, tänään jo ehdimme luulla että tauti on voitettu, mutta oksentelu ja ripuli jatkuvat, tosin hiukan lievempänä. Inhottava tauti! Kun kävimme lääkärissä sain samalla uudet mitat: pituus 70,4cm ja paino 8925g. Toivottavasti vatsatauti ei pudota painoa, hoikka poika on muutenkin.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni
niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Aarne täyttää huomenna 7 kuukautta ja Sulo on nyt 1½ vuotta. Mukavia poikia molemmat, tosin Sulon unenlahjat ovat paremmat

Kesäaika merkitsee meille vanhemmille sitä, että kello on tunnin enemmän, kun pojan sängystä alkaa kuulua vaativaa huhuilua: “tulkaa viihdyttämään minua”. Nykyään herätään siinä 5.30-6.30, kesäajan myötä herääminen siirtyy teoriassa tunnilla eteenpäin. Käytännössä olemme sitten yhtä väsyneitä kuin aikaisemmin. Olemme ostamassa Aarnen huoneeseen pimennysverhoa, jos sillä saisi poikaa vähän huijattua (luultavasti ei), ettei ihan kukonlaulun aikaan nousisi. Tietysti jos menisi nukkumaan jo kahdeksan aikaan illalla, niin saisi periaatteessa nukkua 8 tuntia ja sitten vielä 3 tuntia eli kunnon 11 tunnin unet. Mutta kun Aarnen nukkumaanmenon jälkeen alkaa vanhempien aika…

Aarne syö nykyään 4 kiinteää ateriaa päivässä; aamulla puuro/jogurttihedelmäsose, lounaalla lihakasvissose, iltapäivällä lihakasvissosetta vähän pienempi annos ja illalla puuroa/velliä. Lisäksi annan välipalana velliä tai maitoa ja hedelmäsosetta. Ruokajuomana on maito, vettä Aarne juo nokkamukista janojuomana. Puuro oli aluksi Aarnen herkkua, mutta nyt velli tai jogurttihedelmäsose tekisi paremmin kauppansa. Kaupan valmisruuat ovat herkkua (kyynel), äidin laittamia ruokia syödään vähän pitkin hampain. Yöllä Aarne syö yleensä kerran, tosin nyt on alkanut itse jättää yösyöntiä pois. Päivällä syödään ihan hyvällä ruokahalulla, mutta mikään suursyömäri Aarne ei ole. Päiväunia Aarne nukkuu kaksi kertaa, ensimmäiset unet otetaan aamupäivällä ja toiset hiukan lyhyemmät iltapäivällä. Yöunille Aarne menee viimeistään kahdeksalta, yleensä hiukan aikaisemmin, koska päikkärit eivät ole mitään huippupitkiä.

Liikunta on meillä kova sana. Lattialla mönkii, äheltää ja kiljuu pieni poika, jonka mielestä on tosi tylsää, kun ei pysy Sulon vauhdissa mukana. Aarne osaa jo käyttää pakkia eli taaksepäin ryömiminen sujuu hyvin. Myös pyöriminen on havaittu hyväksi keinoksi liikkua. Jos jotain kivoja leluja tai Sulo on sopivan matkan päässä, niin silloin mennään kyllä sujuvasti eteenpäin. Aarne nousee konttausasentoon ja hytkyy siinä, mutta ei ole vielä keksinyt miten edetä konttaamalla. Myös yöllä harjoitellaan konttaamista ja kääntymistä ja sitten huudetaan apuun mamia, kun ei päästä takaisin uneen.

Sulo on huomannut, ettei Aarne enää ole pelkästään pukluja tuottava möhkäle lattialla, vaan oikeastaan sellainen otus jota tulee hiukan varoa. Enää ei olekaan niin kivaa, kun Aarne vetää korvista ja turkista tai yrittää purra käpälää. Mutta kertaakaan Sulo ei ole pojalle hampaita näyttänyt tai murahtanut, vaikka joskus olisi aihetta ollut. Ja edelleen koira tunkee itsensä lapsen viereen ja antaa vedellä kaikista ulokkeista. Yhteiselo sujuu, mutta kyllä koira on hellyydenkipeämpi kuin aikaisemmin.

Kuukauden päästä on Aarnen 8 kuukauden lääkärintarkastus, siellä saadaan sitten uudet mitat. Tällä hetkellä paino on varmaan siinä kahdeksan kilon hujakoilla, liikkuminen on minusta “hoikistanut” Aarnea.

Minua alkaa 7 kuukauden valvominen hiukan rasittaa. Vaikka Aarne ei enää herää syömään, niin silti äidillä riittää yötöitä, koska pitää käydä rauhoittelemassa unia näkevää itkevää vauvaa, joka kääntyy mahalleen ja konttaa unissaan. Kroppani alkaa ilmoittaa, että en enää ole vetreä kaksikymppinen vaan melkein 35-vuotias. Niskat ovat jumissa, selkä oikkuilee ja “taisteluväsymystä” on havaittavissa. Tavarat hukkuu ja pää on välillä kovin tyhjä. Mutta olen kuullut lohduttavia huhuja, murroiässä lapset alkavat nukkua sekä yöllä että päivällä

Väsymyksestä huolimatta olen sitä mieltä ettei minulla voisi olla ihanampaa lasta. Sydämeni sulaa ja väsymys poistuu, kun poika väläyttää minulle hymynsä ja kiljahtaa iloisesti minut nähdessään. Mamin syli on edelleen paras paikka ja vaikka isä on paras peuhakumppani ja leikkikaverina jännittävämpi, mami on se joka saa itkun loppumaan ja tietää mitä Aarne haluaa.

Sulolta jäi Tampereen missikisat väliin silmätulehduksen takia, nyt odottelemme toukokuun loppua, silloin on kisat Järvenpäässä. Siihen saakka harjoittelemme poseeraamista ja lavakävelyä

Parin viikon päästä Aarne ja minä lähdemme Rovaniemelle sukuloimaan. Ja sen jälkeen onkin pääsiäinen ja Akilla loma (jes!).

Aarne sai neuvolassa uudet lukemat: paino 7965 g, pituus 68 cm, pipo 44,7 cm.

mm. Aarnesta.