nykanen.net

Meillä on tänään naapurin rouvan (mukana häärivät myös lapsemme) kanssa “kerää koirankakka päivässä”-kampanja.

Olemme lasten ulkoiluhetkien ajan sijoittuneet oman pihan vieressä kulkevalle kävelytielle ja annamme jokaiselle koirantaluttajalle yhden (tai useamman) koirankakkapussin. Samalla pyydämme, etteivät he antaisi koiriensa tehdä tarpeitaan pihaamme. Viime viikolla nimittäin siivosimme pihan pienestä metsiköstä, ja jopa lasten leikkipaikalta, ison muovikassillisen kakkakasoja!

Useimmat koiranulkoiluttajat tietysti heti sanovat, että kyllä he oman koiransa jäljet keräävät, mutta heitä pyydämme sitten keräämään yhden ylimääräisenkin läjän pois, niitä kun riittää! Kaikki ovat tähän asti suhtautuneet ihan positiivisesti tempaukseen, jonka toteutamme pilke silmäkulmassa, mutta myös tositarkoituksella

Haastan täten kaikki koiranomistajat, ja nekin joilla ei ole koiraa, keräämään yhden koirankasan pois likaamasta ympäristöä.

Aarne on luopunut konttaamisesta ja nyt kävellään joka paikkaan. Sisällä on jatkuvasti liikkeessä, ulkona menoa hiukan rajoittavat ulkovaatteet ja kengät.

Katselin aamulla pojan suuhun ja hampaita on tullut viikonlopun aikana taas 2 lisää! Yhteensä hampaita on siis 14 ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät lisää tulee lähiviikkoina. Aarnea vaivaa nyt nuha ja yöt ovat tästä syystä hiukan rikkonaisia. Toivottavasti tällä kertaa ei tarvita lääkekuuria, vaan flunssa menisi itsekseen ohi.

Sulo on jotenkin aikuistunut 2-vuotispäivänsä jälkeen. Ego on kyllä edelleen iso, mutta enää ei riehaannuta kaikesta ja kaikista ihan niin paljon kuin aikaisemmin. Tyttökoirat ovat alkaneet kiinnostaa enemmän, niiden hajuja seurataan innokkaasti ja tuttavuutta tehdään mielellään.

Eilen vietimme Sulon 2-vuotispäiviä. Päivänsankaria muistettiin kuivatulla keuhkolla ja narupallolla. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Kävimme perjantaina tapaamassa Sulon sisaruksia. Hauskaa oli, saimme kokeilla agilityesteitä, verijälkeä ja tietysti syötiin hyvin. Sulo pääsi leikkimään veljensä Milon kanssa, ja meno oli hurjaa

Kuvia kasvattitapaamisesta voit katsoa täältä http://www.reprintskennel.net/kasvattitapaaminen2006/

Aarnella on uusia lempinimiä: Puuha-Pete, Tasmaanian tuholainen ja Touho. Kuten nimistä voi päätellä, on pikkuherralla vauhti päällä. Kaapit aukaistaan näppärästi, hyllyt tyhjennetään ja tavaroita paukutetaan lattiaan. Kylpyhuoneessa on mukava katsella kun pyykit pyörivät koneessa, toki niitä myös ollaan yhdessä äidin kanssa ottamassa pois koneesta. Lelut osataan hyvin levitellä pitkin kotia, mutta vielä Aarne ei ole oppinut keräämään leluja (vaikka kovasti on harjoiteltu, hehee!)Astianpesukone on todella kiinnostava, isin kitaraa pitää kokeilla soittaa päivittäin, paikallisottelu syöttötuoli vastaan Aarne päättyi kauheaan huutoon ja mustelmaan poskessa, kun syöttötuoli voitti 1-0. Mutta nämä ovat vain pikku esteitä Aarnelle, touhotus on jatkuvaa, paikallaan lapsi on vain syödessään ja nukkuessaan.

 Kuuma ilma rajoittaa meitä, Aarnea ei saisi päästää aurinkoon, Sulo makailee sammakkoasennossa lattialla ja minä en tunnetusti ole mikään auringonpalvoja Oleskelemme kotona puolinaturisteina, minä bikineissä ja Aarne vaipoissa (tai aivan nakuna). Suunnittelen kahluualtaan hankkimista parvekkeelle. Mutta emme valita, kohta saa taas kahlata polvia myöten loskassa!

Aarne on alkanut nousta tukea vasten seisomaan ja pikkuhiljaa alkaa oppia miten siitä sitten kaadutaan “vesamattiloirimaisesti” :-) Muita uusia taitoja ovat taputtaminen ja suukottaminen. Äiti tunteen olevansa hieno diiva, kun taputuksia saa koko ajan. Aarne jakaa aplodeja kun laitan ruokaa, syötän häntä tai vaikka vaan kuljen ohi. Vähän tylsempi “taito” on pureminen. Aarnesta on mukava tulla äidin syliin ja purra kaulakuopasta, tai olkapäästä. En ole vielä harkinnut purevani takaisin, mutta se päivä varmasti koittaa. Nyt suhtaudun puremiseen samalla tavalla kuin Sulon pentuaikana: kaikki kiva loppuu, jos aletaan hammastella. Eli Aarnen tapauksessa joutuu sylistäni pois ja äiti ei hetkeen ole huomaavinaan pikku vampyyriä. Onhan se hyvä että hampaita osataan käyttää, mutta toiset pitää jättää rauhaan. Varsinkin kun lattia lainehtii erilaisista puruleluista. Suloa Aarne puri yhtenä päivänä jalasta ja koira näytti hampaita takaisin. Ehdin tosin heti hätiin ja Sulo lähinnä näytti hammaskalustoaan, en usko että olisi oikeasti purrut ”pentua”  :-)

Sulo kävi ensimmäisessä näyttelyssään Järvenpäässä. Sulo sai ERIn (erinomainen, vaaleanpunainen nauha), oli luokkansa toinen ja borderterriereistä neljänneksi paras uros.

Tuomarina oli Astrid Aas-Lundava (Viro) ja arvostelu kuuluu näin:

“Hyvän tyyppinen. Hyvä pää ja ilme. Hyvin asettuneet korvat, riittävä kaula. Hyvä säkä, erittäin hyvät kulmaukset. Yhden suuntaiset liikkeet, liikkuu vapaalla askeleella. Hyvä turkin laatu.”

Arvostelu on meille täyttä hepreaa, mutta sana hyvä tuntuu siinä toistuvan usein ja kasvattaja oli erittäin tyytyväinen Sulon debyyttiin. Tänään Suloa siis juhlitaan (ylimääräisiä taputuksia ja helliä silmäyksiä omistajilta), mutta huomenna on paluu arkeen edessä.

Lisää kuvia koko Järvenpään koiranäyttelystä täällä.

Aarne täyttää huomenna 7 kuukautta ja Sulo on nyt 1½ vuotta. Mukavia poikia molemmat, tosin Sulon unenlahjat ovat paremmat

Kesäaika merkitsee meille vanhemmille sitä, että kello on tunnin enemmän, kun pojan sängystä alkaa kuulua vaativaa huhuilua: “tulkaa viihdyttämään minua”. Nykyään herätään siinä 5.30-6.30, kesäajan myötä herääminen siirtyy teoriassa tunnilla eteenpäin. Käytännössä olemme sitten yhtä väsyneitä kuin aikaisemmin. Olemme ostamassa Aarnen huoneeseen pimennysverhoa, jos sillä saisi poikaa vähän huijattua (luultavasti ei), ettei ihan kukonlaulun aikaan nousisi. Tietysti jos menisi nukkumaan jo kahdeksan aikaan illalla, niin saisi periaatteessa nukkua 8 tuntia ja sitten vielä 3 tuntia eli kunnon 11 tunnin unet. Mutta kun Aarnen nukkumaanmenon jälkeen alkaa vanhempien aika…

Aarne syö nykyään 4 kiinteää ateriaa päivässä; aamulla puuro/jogurttihedelmäsose, lounaalla lihakasvissose, iltapäivällä lihakasvissosetta vähän pienempi annos ja illalla puuroa/velliä. Lisäksi annan välipalana velliä tai maitoa ja hedelmäsosetta. Ruokajuomana on maito, vettä Aarne juo nokkamukista janojuomana. Puuro oli aluksi Aarnen herkkua, mutta nyt velli tai jogurttihedelmäsose tekisi paremmin kauppansa. Kaupan valmisruuat ovat herkkua (kyynel), äidin laittamia ruokia syödään vähän pitkin hampain. Yöllä Aarne syö yleensä kerran, tosin nyt on alkanut itse jättää yösyöntiä pois. Päivällä syödään ihan hyvällä ruokahalulla, mutta mikään suursyömäri Aarne ei ole. Päiväunia Aarne nukkuu kaksi kertaa, ensimmäiset unet otetaan aamupäivällä ja toiset hiukan lyhyemmät iltapäivällä. Yöunille Aarne menee viimeistään kahdeksalta, yleensä hiukan aikaisemmin, koska päikkärit eivät ole mitään huippupitkiä.

Liikunta on meillä kova sana. Lattialla mönkii, äheltää ja kiljuu pieni poika, jonka mielestä on tosi tylsää, kun ei pysy Sulon vauhdissa mukana. Aarne osaa jo käyttää pakkia eli taaksepäin ryömiminen sujuu hyvin. Myös pyöriminen on havaittu hyväksi keinoksi liikkua. Jos jotain kivoja leluja tai Sulo on sopivan matkan päässä, niin silloin mennään kyllä sujuvasti eteenpäin. Aarne nousee konttausasentoon ja hytkyy siinä, mutta ei ole vielä keksinyt miten edetä konttaamalla. Myös yöllä harjoitellaan konttaamista ja kääntymistä ja sitten huudetaan apuun mamia, kun ei päästä takaisin uneen.

Sulo on huomannut, ettei Aarne enää ole pelkästään pukluja tuottava möhkäle lattialla, vaan oikeastaan sellainen otus jota tulee hiukan varoa. Enää ei olekaan niin kivaa, kun Aarne vetää korvista ja turkista tai yrittää purra käpälää. Mutta kertaakaan Sulo ei ole pojalle hampaita näyttänyt tai murahtanut, vaikka joskus olisi aihetta ollut. Ja edelleen koira tunkee itsensä lapsen viereen ja antaa vedellä kaikista ulokkeista. Yhteiselo sujuu, mutta kyllä koira on hellyydenkipeämpi kuin aikaisemmin.

Kuukauden päästä on Aarnen 8 kuukauden lääkärintarkastus, siellä saadaan sitten uudet mitat. Tällä hetkellä paino on varmaan siinä kahdeksan kilon hujakoilla, liikkuminen on minusta “hoikistanut” Aarnea.

Minua alkaa 7 kuukauden valvominen hiukan rasittaa. Vaikka Aarne ei enää herää syömään, niin silti äidillä riittää yötöitä, koska pitää käydä rauhoittelemassa unia näkevää itkevää vauvaa, joka kääntyy mahalleen ja konttaa unissaan. Kroppani alkaa ilmoittaa, että en enää ole vetreä kaksikymppinen vaan melkein 35-vuotias. Niskat ovat jumissa, selkä oikkuilee ja “taisteluväsymystä” on havaittavissa. Tavarat hukkuu ja pää on välillä kovin tyhjä. Mutta olen kuullut lohduttavia huhuja, murroiässä lapset alkavat nukkua sekä yöllä että päivällä

Väsymyksestä huolimatta olen sitä mieltä ettei minulla voisi olla ihanampaa lasta. Sydämeni sulaa ja väsymys poistuu, kun poika väläyttää minulle hymynsä ja kiljahtaa iloisesti minut nähdessään. Mamin syli on edelleen paras paikka ja vaikka isä on paras peuhakumppani ja leikkikaverina jännittävämpi, mami on se joka saa itkun loppumaan ja tietää mitä Aarne haluaa.

Sulolta jäi Tampereen missikisat väliin silmätulehduksen takia, nyt odottelemme toukokuun loppua, silloin on kisat Järvenpäässä. Siihen saakka harjoittelemme poseeraamista ja lavakävelyä

Parin viikon päästä Aarne ja minä lähdemme Rovaniemelle sukuloimaan. Ja sen jälkeen onkin pääsiäinen ja Akilla loma (jes!).

Tällä kertaa Sulon ensiesiintyminen koiranäyttelyssä jouduttiin perumaan. Mallipojalla on silmätulehdus, ja sairaana ei ole näyttelyyn asiaa.

Seuraavaa päivää kartoitetaan jo, eli ei pääse borderterrieri ihan suoraan luistamaan tuosta velvollisuudestaan…

Olimme juhlistamassa Aarnen puolivuotisia Taivaskallion laskiaisriehassa. Sulokin oli mukana, opettelemassa väkijoukoissa kulkemista. Mukana olivat meidän perheen lisäksi jaja-mummo, pappa, Saara-kummi ja Erno. Aarne hihkui innoissaan kun laskimme pulkalla pikkuista mäkeä alas. Sulokin käyttäytyi suurimman osan aikaa aivan koiriksi, loppuvaiheessa sitten riehaantui räkyttämään, mutta kokonaisuutena selvisi ihan kunnialla.

Laskiaismäkien jälkeen tulimme meille syömään hernekeittoa ja laskiaispullia. Aarne sai omia mössöjään ja Sulollekin tarjottiin laskiaismakupala