nykanen.net

Nykäset toivottavat kaikille erittäin Hauskaa ja Rauhallista Joulua.

Peruna on pyöreä
Peruna on soikea
Peruna on ruoka ihan oikea!

Perunaa kun syödä saa, voimia se kasvattaa
Suureksi saa meidän pieni peruna
Hei hei, peruna!
Hei hei, peruna!

Aarne söi tänään ensimmäisen kerran soseutettua perunaa, kaksi pientä lusikallista. Ilme oli kyllä hiukan hämmästynyt, vaikka peruna oli soseutettu vastikkeeseen. Kaikkein onnellisin oli Sulo, joka sai loput perunasta omaan kuppiinsa. Pojat lounaalla

Pitäkääpä silmät auki, yhdeltä “tutulta” borderistilta on kadonnut faaraokoira Tanya. Tässä linkissä lisää tietoja. Toivottavasti koira vihdoin löytyisi, voin kuvitella miltä omistajasta tuntuu. Minä olen hermona, jos Sulo on karussa 10 minuuttia…

Kaverimme Johanna ja Toni saivat viime yönä pienen tytön, onnittelemme heitä pikku prinsessan johdosta. Meidän Aarnelle tyttökaveri

Aarnella taisi viime viikolla olla kasvupyrähdys, kun piti koko ajan syödä ja nukkuminen jäi vähemmälle. Tänään onkin sitten nukuttu, yöllä ensin 6 tuntia ja sitten vielä 3 ja 2 tuntia putkeen (yhteensä siis 11 tuntia, söi vaan puolinukuksissa välillä), aamupäivällä 3 tunnin päikkärit, iltapäivällä 2½ tuntia, illalla tunnin verran ja yöpuulle vetäydyttiin kahdeksan aikaan…Kova jyskääminen ja pään nostelu jatkuu, poika myös pulisi tunnin verran ennen nukkumaan menoa, makoili sohvalla ja jutteli äidille. Ihanaihanaihana!

Aarnelle tuli tänään mittariin täyteen kolmen kuukauden ikä Aika on mennyt nopeasti. Aluksi jotkin päivät tuntuivat pitkiltä kuin nälkävuodet. Tosin minähän en ole nälkävuosia elänyt, mutta silti ne päivät raahustivat eteenpäin kiduttavan hitaasti ja olivat “nälkäpäiviä”, koska silloin en ehtinyt syömään aamupalan jälkeen ennenkuin Aki tuli kotiin. Vauva huusi naama punaisena masuvaivoja ja ties mitä, illat kanneltiin itkevää poikaa ympäri asuntoa…huh! Nyt Aarne sentään hymyilee välillä ja jokeltelee iloisesti juttujansa. Päiviin on tullut oma rytminsä ja tietyt rutiinit, se sopii Aarnelle ja äitikin saa välillä hengähtää.

Sairaalakeikan jälkeen Aarne on valitettavasti ottanut takapakkia yönukkumisissa. Nyt herätään taas 3-4 tunnin välein tarkastamaan ettei äiti ole lähtenyt tiehensä ja vienyt maitovarastoja mukanaan. Toivottavasti kuitenkin pian aletaan nukkua hiukan enemmän kerrallaan. Päiväunia häiritsee “jyskääminen”, eli se että Aarne harjoittelee pään nostamista, istumaan nousemista ja kääntymistä. Kauhea meno päällä, jopa unissaan riuhtoo menemään. Parin viikon päästä aloitamme perunan maistelun ja siitä sitten pikkuhiljaa siirrytään kiinteisiin ruokiin. Kinkkua ei tänä jouluna Aarnelle vielä anneta

Otimme tänään jouluisia kuvia Aarnesta ja Sulosta, laitamme niistä joulukortteja. Tulimme siihen tulokseen, että meillä on komeat pojat!

Sulo villiintyi tänään lumesta, siinä piti pyöriä ja sitä piti viskoa tassuilla. Hassu koira!

On tullut viimeaikoina kokeiltua kaikenlaisia vaippoja ja vastikkeita. Aluksi käytimme Liberon vaippoja, mutta niistä pissa tuntui vuotavan lahkeista läpi. Sitten on kokeiltu Pampersseja, Huggies-vaipppoja ja kaveriltamme saimme testipaketin Baby Star-vaippoja. Lidlin vaippoja meille suositeltiin ja niitä on tällä hetkellä kaapissa Pamperssien lisäksi. Aarnen ruumiinrakenteelle ne tuntuvat nyt sopivan parhaiten. Liberon, Huggiesin ja Baby Starin vaipoissa ei ole Aarnen möhömahalle tarpeeksi leveää vyötärönympärystä, joten niistä vuotaa helposti pissat yli

Erilaisia vastikkeita kokeilimme ihan jo senkin takia, että selvitettiin voiko pulauttelu johtua vastikkeesta.Tuttelia, Nan-vastiketta, molempia myös jauheena kokeiltiin ja nyt viimeisimpänä on ollut käytössä Semperin Baby Semp-vastike, jossa on Omega-rasvahappoja. Baby Semp tuntuu sopivan Aarnelle, mutta sen ongelma on huono saatavuus. Ihan kaikissa kaupoissa ei sitä myydä, joten Arabian S-marketissa pitää käydä varaston täydennyksellä ainakin kerran viikossa.

Tulin kyllä siihen tulokseen, että pulauttelu johtuu ahneesta vauvasta ja höperöstä äidistä joka antaa syödä mahdottomia määriä liian usein. Luin sairaalassa viime viikolla elämäni ensimmäisen lastenhoito-oppaan ja siinä oli tästä ylisyöttämisestä. Joka itkuun ei tulisi antaa maitoa,vaan vauva voi syödä 2½-3 tunnin välein vaikka hiukan runsaammin. Vauvaa ei herätetä kesken unien syömään ja tämä auttaa myös yöunirytmin saavuttamisessa. Jatkuva syöttäminen johtaa pulautteluun ja siihen että vauvan maha on jatkuvassa käymistilassa. Kuulostaa minusta järkevältä ja nyt olemme tällä viikolla syöneet tuon ohjeen mukaan. Aarne pulauttelee edelleen hiukan, mutta huomattavasti vähemmän. Usein itku on yliväsymyksestä johtuvaa, Aarne seurailee nyt niin kovasti ympäristöään, että väsyy helposti liikaa. Meidän tehtävämme on huomata väsymys ajoissa ja viedä lapsi nukkumaan. Lapset rakastavat rutiineja ja niitä tulisi noudattaa mahdollisimman paljon ainakin näin alkuvaiheessa, jottei vauvan rytmi kärsisi. Ihan totta ainakin meidän Aarnen kohdalla!

Aarnen kauneusleikkaus meni hyvin, mutta sairaalan oloista olen tällä hetkellä kirjoittamassa kiukkuista valituskirjettä niin HUSille kuin kaupunginvaltuustollekin. Toivon totisesti, että niiden päättäjien, jotka päättivät tehdä korvaklinikan lasten vuodeosastosta päiväosaston ja siirtää leikkauksista toipuvat lapset aikuisten osastoille, lapset sairastuvat ja joutuvat samanlaiseen rulianssiin kuin me Aarnen kanssa.

Meille oli luvattu, että saamme oman huoneen aikuisten osastolta, mutta kun tulimme paikalle havaitsimme että vuodeosasto oli aivan täynnä, potilaita oli jopa käytävillä! Meidät vietiin kuitenkin huoneeseen (laiha lohtu), jossa oli kaksi paikkaa. Huoneessa oli oma wc ja ehkä jonkinlaiset mahdollisuudet viettää siedettävä yö. Jostain käsittämättömästä syystä meidät kuitenkin siirrettiin pienempään huoneeseen, jossa oli jo leikkauksesta toipuva vanhempi nainen. Huoneessa ei ollut wc:tä, vain käsienpesuallas jonka hanoista ei tullut kuumaa vettä (voitte kuvitella minkälaista oli pestä Aarnen pyllyä), eikä edes väliverhoa jolla olisimme saaneet hiukan rauhaa. Puhumattakaan, että olisi ollut hoitopöytää tai mitään pöytää jolla vaihtaa Aarnen vaipat, pojan vuode toimi siis hoitopöytänä. Lisäksi huone sijaitsi osaston huuhtelu- ja varastohuoneen vieressä, jossa ramppasi koko ajan joku kolistelemassa kaappeja ja laskemassa vettä. Eli kun sain pojan uneen, joku rämäytti seinän takana hanan päälle tai kaapin oven kiinni ja lapsi heräsi. Teki kyllä mieli mennä käytävälle rääkäisemään “hiljaa!”. Minulle tarjottiin yösijaksi patja, jolla sitten aamuyöstä nukuimme molemmat, Aarne kapaloituna peitteeseen, kun vauva oli todella levoton yön aikana.

Hoitajat ilmeisesti huomasivat ilmeestäni, että syön kohta jonkun pään, ja päättivät viedä toisen potilaan yöksi tyhjään tutkimushuoneeseen. Säälin rouvaa, mutta toisaalta minulle oli sama vaikka hänet olisi kärrätty siivouskomeroon yöksi, kunhan me saimme vauvan kanssa hiukan rauhaa. Aamulla rouva kuitenkin tuotiin takaisin, sopivasti juuri kun Aarne päätti alkaa huutamaan naama punaisena väsymystään. Oli siinä hoitajilla ja potilaalla ahdistuneet ilmeet. Tuttuun tyyliin jouduimme vielä odottamaan koko aamupäivän, että lääkäri tulee vilkaisemaan (se todella oli vilkaisu) Aarnen ja päästää meidät lähtemään. Kukaan ei antanut kotihoito-ohjeita, kysyttiin vaan että onko minulla kysyttävää ja kun kysyin haavan hoidosta sain kuulla tuon kuuluisan “minä en oikein tiedä”. Kukakohan sen tietää, Jumala vai? Siinä vaiheessa päätin, että nyt me häivytään täältä.

Juttelimme toisen osastolla olevan lapsen äidin kanssa ja totesimme, että tämä on hyvin tyypillistä. Lapset sysätään aikuisten osastoille säästöjen nimissä ja sitten kuitenkin jaetaan asiakaspalautelappusia joissa pyydetään kertomaan “kuinka voisimme kehittää palvelujamme?”. Onko tarkoitus olla ironinen vai vaan todella tyhmä?

Kaiken huippu oli minusta se, että maksamme saman vuodeosastomaksun (26 €/päivä) kuin muut potilaat, mutta emme saaneet osastolta edes kahvikupillista. Minä vein omat vaatteet, vaipat, hoitotarvikkeet ja vastikkeet lapselle ja kun kysyin missä minä voisin ruokailla (tai saanko mahdollisesti ruokaa osastolla) minut ohjattiin kahvilaan. Kaikille muille potilaille kärrättiin ruokaa 5 kertaa päivässä, mutta minulta ei kukaan edes kysynyt olenko nälkäinen. Aki onneksi toi eilen hampurilaisaterian (vaikka olimme luvanneet ettei niitä syödä) ja sen voimalla jaksoin kotiin saakka. Kun lasku tulee, soitan talousosastolle ja pyydän vähentämään laskusta Aarnen vastikkeet

Sen verran sanottakoon, että hoitajat hoitivat potilaita hyvin älyttömissä olosuhteissa! Heitä en syytä, mutta huomasi kyllä ettei kaikilla ollut kokemusta lapsipotilaista. Typerä byrokratia, joka tappaa kaiken järjenkäytön, myös valitettavasti on vallalla sairaaloissa ja hidastaa kaikkea mahdollista. Meillä oli myös onnea, Aarnen sairaalareissu oli vain kosmeettinen juttu, lapsellamme ei onneksi ollut mitään vakavaa sairautta. Voin kuvitella miten hirveältä sellaisten lasten äideistä tuntuu.

Nyt poika nukkuu omassa sängyssään ja toivon ettemme enää ikinä joudu sairaalahelvettiin nimeltä HUS.

Aarne ja Sulo olivat yökylässä jaja-mummon ja papan luona Kalliossa. Me olimme Akin kanssa hummailemassa hiukan, tosin kotona oltiin jo puolenyön aikaan. Tuntui hassulle nukkua ilman pojan tuhinoita. Sulolle yökyläily on tuttua hommaa, mutta Aarnelle ensimmäinen kerta. Hyvin oli kaikki mennyt, Aarne oli pitänyt isovanhemmille seuraa ja nukkunut hyvin yönsä. Mutta kotiin tultaessa huomattiin, että oli pojalla ollut ikävä, oli hiukan levoton viime yönä, vaikka nukahtikin jo kahdeksan aikaan illalla.

Vietimme eilen myös Akin ensimmäistä isänpäivää. Isi sai Aarnelta lahjaksi pyjaman ja uuden hienon Ergo-kantorepun

Kävimme lääkärintarkastuksessa Aarnen kanssa. Aarne käyttäytyi hyvin aarnemaisesti, rähisi ja puklasi lääkäritädin takille, jonka jälkeen leväytti hurmaavan hymynsä Neuvolakorttiin olikin sitten kirjoitettu “suloinen, virkeä poika joka seurailee ympäristöään”. Keskustelimme lääkärin kanssa pulauttelusta ja hän totesi ettei vielä huolestuta turhia, koska paino nousee hienosti ja tämä pulauttelu kuuluu ikään. Juttelimme myös Aarnen “uniraivareista”. Tällä tarkoitan ennen nukahtamista tapahtuvaa raivoisaa itkemistä, joka tulee vaikka masu olisi täynnä maitoa, vaipat kuivat ja kaikki muutenkin päällisin puolin hyvin. Nämä uniraivarit ovat ilmeisesti myös aivan normaaleja ikään kuuluvia juttuja ja vauva saa itkunsa itkeä, mutta yksin ei saa itkevää jättää. Vauva ilmeisesti purkaa tapahtumia ennen unta itkuun. Tämänkin “vaivan” pitäisi helpottua tuossa neljän kuukauden iässä. Me vanhemmat kieltämättä odotamme innolla tuota maagista ikää, vaikka tiedämme että tästäkin iästä pitää nauttia!

Aarne on alkanut päästellä pieniä kurlutuksia ja guu-äänteitä. Toivottavasti vatsavaivat helpottavat pian, sillä silloin meillä on talossa aurinkoinen lapsi. Aarne tunnistaa mamin ja isin äänet ja väläyttelee meille hymyjään. Hymy tosin saattaa sekunnissa vaihtua kiukkuiseksi huudoksi ja taas takaisin hymyksi…katse kiinnittyy jo tiettyihin kirkkaisiin esineisiin ja valoja seuraa tarkasti. Jo viikon verran on poika nukkunut yöllä 4-5 tuntia putkeen, ihanaa!

Aika on mennyt hurjaa vauhtia, vasta äsken poika laskettiin rintani päälle ja kerroin pienelle nyytille olevani “sinun mamisi”. Nyt koko on melkein tuplaantunut ja pikku pojallamme on ihan omat persoonalliset luonteenpiirteensä. En olisi uskonut, että jotain ihmistä voisi rakastaa näin paljon! Minä, joka en koskaan ole ollut lapsirakas, olen ihan lovessa tuohon pieneen mieheen. Aki totesikin Aarnelle yhtenä päivänä “tuosta ei kukaan muu mies voisi selvitä hengissä”, Aarne oli juuri pulauttanut ruokansa omille vasta vaihdetuille vaatteillensa ja minun puhtaalle paidalleni ja rähisi minulle “lisää maitoa”-huutoansa Vaikka kyllä minä vieläkin olen väsynyt ja välillä kyllästynyt ainaiseen sylissä pitämiseen, vaipparalliin ja itkuun. Mutta vaivalloiset asiat unohtuvat, kun tanssii ja laulaa vauva sylissä höpsöjä lastenlauluja ja saa vauvalta leveitä hymyjä ja kikatusta.

Kävimme Jämsässä tapaamassa kettua. Paikalla olivat kaikki Sulon sisarukset ja lisäksi muutama muu rajaräyhä:-) Sulosta paljastui luolakoiranalku, syttyi heti häkissä olevasta ketusta ja kävi keinoluolaston läpi hetken harjoittelun jälkeen. Nyt sitten suunnitellaan ihan tosissaan harjoittelua ja kokeisiin menoa.

Ohessa muutamia kuvia tapahtumasta.

Miten tuo mammanmussu olikin sellainen tappaja? Arvasin kyllä että koira varmasti haukkuu häkissä olevaa kettua, mutta keinoluolaan menosta en ollut ihan varma. Minua säälitti se kettukin, vaikka vaikutti hyvin hoidetulta, eivätkä tietenkään päässeet koiran kanssa iholle saakka. Ohjaajana toiminut Jori Vanhatalo oli mukava ja kohteli nuoria koiriamme osaavasti. Hänen oma koiransa näytti lopuksi mallia, hurjaa menoa!

Kotona Sulo on keskittynyt lepäilyyn, lenkkeilyyn ja mattojen jyrsimiseen. Omat lelut saavat myös kyytiä, vauvan tulo on vaikuttanut sen verran, että meillä on nykyään silppurikoira. Onneksi kohta alkaa harrastuskurssit, saa muutakin ajateltavaa kuin nelijalkaisena silppurina toimimisen.